PYHÄRANNAN SEURAKUNNAN KIRKOT JA HAUTAUSMAAT

Laitilan seurakunnasta erotettiin Pyhämaan seurakunta vuonna 1639, Pyhämaan mantereen puoleinen osa seurakunnasta Rohdaisten kappeliksi vuonna 1688. Vuonna 1782 mannermaan puolinen Rohdainen määrättiin emäseurakunnaksi ja luoto-osa Pyhämaa tämän kappeliksi ja Pyhämaan seurakunnasta Pyhärannan seurakunta vuonna 1908.

Pyhärannan seurakunnan kirkko sijaitsee Astanniemellä. (Maa-alue erotettiin aikoinaan meren ympäröimistä Astan talon maista.

Ensimmäinen kirkko Astanniemelle valmistui 1690-luvulla. Kirkon vihki käyttöön Turun piispa Juhana Gezelius nuorempi vuonna 3.1.1697. Kirkko oli pitkäkirkko, jossa sakaristo oli pohjoispuolella. Kirkko peruskorjattiin vuosina 1702 ja 1703 ja sitä pidennettiin kolmasosan verran vuonna 1734. Kirkko pääsi kuitenkin huonoon kuntoon isonvihan aikana, ja se päätettiin purkaa. Paikalle rakennettiin uusi kirkko.

Toinen kirkko valmistui vuonna 1758. Hirsirakenteisen kirkon rakentajana toimi Turun kirvesmiesammattikunnan oltermanni Jacob Holländer. Kirkko oli 19 m pitkä ja 10 m leveä. Korkeutta räystääseen asti 5,94 m ja siitä harjahirteen asti 7,72 m. Kirkkosalin kummallakin puolella pohjois- ja eteläseinillä oli viisi ikkunaa. Kirkon länsipäässä oli seinästä seinään ulottuva 4,45 m syvä ikkunallinen parvi, jonne johti raput kirkon sisäpuolelta. Kirkon pohjoispuolella oli neliönmuotoinen sakaristo, kooltaan 5 x 5 metriä. Alla sijaitsi viinikellari. Kirkon eteläpuolella sijaitsi kylkirakennus (mahdollisesti asehuone), jossa oli eteinen ja parvi. Parvelle noustiin eteisestä.

                                                                                                                   ***

Puukirkon kuoriosassa kuvassa vasemmalla näkyy pieni urkupositiivi, jonka oli mukanaan Siikaisista tuonut opettaja, lukkari Henrik Wilén. Hän oli ensimmäinen lukkari, jolta vaadittiin soittotaitoa. Urkupositiivin Wilén myi pois ennen uuden kirkon valmistumista ja eläkkeelle siirtymistään Kaukan kylän Kustaa Emil Niemelle, joka oli aiemmin toiminut Kalajoen kanttorina. Vanhaa 1650- tai 1660-luvulta peräisin olevaa saarnatuolia sekä tiimalaseja säilytetään nykyisen kirkon kellotapulin välitasanteella. Messinkinen pallokruunu 1730-luvulta ja halkaisijaltaan 120 cm leveä kristallikruunu löytyvät nykyisestä kirkosta ja 1600-luvun messinkinen seinäkynttelikkö seurakuntatalon eteisestä.

Kirkon monipuolinen käyttö

Kirkkorakennus toimi myös vainajien hautasijana. Hautaamisessa kirkon sisällä lattialautojen alle noudatettiin arvojärjestystä. Esimerkiksi vuonna 1772 arvohenkilö voi saada hautapaikan kuoriosan alta ilmaiseksi. Tavallisten ihmisten hautaaminen kuoriosaan maksoi 1 riksi multarahaa. (riksi eli riikintaaleri= 48 killinkiä ja yksi killinki = 12 runstykkiä). Toiseen osaan maksu oli 16 killinkiä, kolmanteen osaan 13 killinkiä, 4 runstykkiä ja neljänteen osaan 10 killinkiä, 8 runstykkiä. Lapsen hautasija eteisosan alle maksoi 4 killinkiä. Kirkon sisälle haudattiin 1800-luvulle asti kunnes Turun tuomiokapituli antoi käskyn, että hygieenisistä syistä ja tartuntatautien leviämisen estämiseksi ruumiit oli haudattava kirkon ulkopuolelle. Lopullinen ja ehdoton kielto kirkkoon hautauksesta tuli keisarillisella julistuksella 20.4.1822.

Multa-, kello- ja paarivaaterahojen lisäksi hautaustoimitusten yhteydessä voitiin kantaa muitakin maksuja. Kuninkaallisen Majesteetin 3.3.1743 antaman asetuksen mukaan maksut liitettiin köyhäinkassan vuosituloihin.

                                                                                                                 ***

Astan talon piharakennuksessa oli lämmitettävä papinkamari, jossa kirkkoherra voi lämmitellä tultuaan Ylikylästä kirkolle rekikelillä. Kirkossa ei ollut tuohon aikaan lämmityslaitteita. Pakkasaikaan kamarissa voitiin tarvittaessa suorittaa muitakin toimituksia, kuten esimerkiksi kastetilaisuuksia. Sakastin ikkunat varustettiin kaltereilla ja lattiaa vahvistettiin, kun 1760-luvulla kirkon rahavaroja alettiin säilyttää sakastissa olevassa rahakirstussa. Myöhemmin tuomiokapituli antoi käskyn, että rahoja tulee säilyttää kirkkoherran pappilassa.

                                                                                                                  ***

 Kuva kylämaisemasta on otettu vanhan kirkon kellotapulista ennen sen purkamisvuotta 1908.

                                                                                                                 ***

Puretun ristikirkon perustuskivistä hahmottuu purettunakin risti. Eteläpuoleisen hautausmaan ristien takana nähdään  Astanniemen ympäröimää entistä merenlahtea. Tänä päivänä alue on maata ja vielä hieman kaislikkoakin. Kuvan vasemmassa alakulmassa näkyy uuden kirkon porrastasanteen kulma.

                                                                                                                 ***

Mannerveden merimaisemaa 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Hautausmaan reunaan istutetut koivut olivat vielä kovin pienikokoisia.

                                                                                                                  ***

Valokuva on uuden kirkon rakennusvaiheesta vuodelta 1908. Kuvan alus on Oskar Laivon omistama kaljaasi Muisto. Kaljaasia lastataan parhaillaan parruilla. Kuvan on ottanut arkkitehti Josef Stenbäck.

 

Taiteilija Heikki Suomen samasta valokuvasta maalaama taulu on vuodelta 1989. Laivan nimeksi on jostain syystä kirjoitettu Kempe.

                                                                                                                    ***

Vasemmalla kuvassa Astan talon karja-aita ja ulkorakennuksia. Edessä hirsisessä aitassa säilytettiin lapioita, haravoita ja muita puutarhavälineitä.

                                                                                                                 

                                                                                                                    ***

Kolmannen kirkon suunnittelutoimikunta päätti kokouksessaan 1904 kääntyä kirkkoarkkitehti Josef Stenbäckin puoleen. Josef Stenbäck oli innokas harmaakivikirkkojen suosija. Elokuun 6. päivänä 1904 seurakunta hyväksyi hänen suunnitelmansa ristikirkosta 830 hengelle (nykyään 700 henkeä). Rakentaminen alkoi kuitenkin vasta 31.7.1907, jolloin Astanniemelle tuotiin ensimmäiset rakennuskivet. Läheltä ja kauempaakin tulleet kivityömiehet pääsivät näyttämään osaamistaan. Ensimmäinen juhlahetki oli 6.10.1907, kun tulevan betonisen alttaripöydän alle kätkettiin kuparilieriö, joka sisälsi ajankohtaista yleistietoa. Arkkipiispa Gustav Johansson vihki kirkon runsaan väkijoukon läsnä ollessa 10.8.1909. Lehtiuutinen kertoi, etteivät kaikki ihmiset edes mahtuneet kirkon sisään.

                                                                                                                ***

Laajennetun hautausmaan uutta kiviaitaa tekeillä vuonna 1911. Vasemmalla vanha valkoinen entinen ruumishuone ja vanhan kirkon kiviaitaa. Oikealla vanha aitta.                                        

                                                                                                                  ***

Kauempaa otetussa kuvassa näkyy etualalla riukuaitaa, joka erotti laitumen hautausmaasta vielä 1900-luvun alkupuolella.

                                                                                                                 ***

Arkkitehti Stenbäckin tyylejä ovat kansallisromantiikka ja jugend. Hän yhdisti taitavasti vanhaa ja uutta sekä muotoilussa että rakennustekniikassa. Se näkyy mm. holvikaarissa, ikkunoissa ja puuleikkauksissa.

 

Uudenkaupungin Sanomat  kertoo seuraavaa kirkon vihkiäisistä 12.8.1909:                                                                                                                                                     

                                                                                                                                                                                        

  .

 

Rauman lehti n:o 86 ilmoittaa 5.8.1909: "Pyhämaan Rohdaisten kirkon vihkimisen johdosta lähtee höyrylaiva Kaatra Raumalta tiistaina tämän kuun 10 päivänä kello 7 a.p. Pyhämaahan ja takaisin saman päivän illalla."                                                                                                                                                                                        

                                                                                                                ***

 

Kirkon ensimmäiset lämmityslaitteet olivat pyöreitä valurautaisia pystyuuneja. Kirkkosalissa oli kolme uunia ja sakaristossa yksi. Takalehterillä on vielä Walgerin koneistolla soineet pienet urut.

 

Alttarikaiteen soihtupylväiden lampetit ovat sähkölamppuja vailla. Ensimmäiset kaksi istuinpenkkiä molemmin puolin käytävää ovat vielä paikoillaan.

Kirkon sähköistystyöt valmistuivat jouluksi 25.12.1940. Valot kirkkoon -idean oli tuonut Ylitornion apteekkari Hannula. Syntyjään pyhärantalaisena (Reilan Hannulasta/ suku Uusikartano) hän lahjoitti pohjarahaksi 10.000 markkaa kirkon valaistukseen. Sähkötyöt teki raumalainen Harjun sähköliike hintaan 25-28.000 markkaa. Samana ajanjaksona oli hankittu uusi alttaritaulu ja lasimaalauksia (alttarin yläpuolella olevat kolme kapeaa ikkunaa), kaikki yhteensä 60.000 markkaa.

Komitea pyysi taidemaalareilta ehdotuksia ja tarjouksia alttaritaulua varten ja valitsi huhtikuussa vuonna 1938 Ilmari Heinosen (s.11.10.1897 Helsinki– k.15.4.1968 Helsinki) luonnosehdotuksen, joka esittää Jeesusta ristillä ryövärien kanssa. Antti Salmenlinnan (ent. Sallmén, s.28.3.1897 Koski Hl. – k.8.5.1968 Koski Hl.) Jeesus siunaa lapsia asetettiin seurakuntatalon seinälle ja Vihtori Aarnion (s.5.9.1878 Pyhäranta Santtion kylä - k.4.7.1950, haudattu Raumalle) Viimeinen ehtoollinen kirkon saarnatuolin puoleiselle sivuseinälle. Alttariseinällä olevien ikkunoiden sommittelu ja työ annettiin Ilmari Heinoselle. Sivuikkunain maalaukset esittävät rukoukseen polvistuneita enkeleitä. Keskimmäisessä ikkunassa ylinnä on Pyhää Henkeä symbolisoiva kyyhkynen, josta lähtee säteitä vinosti alaspäin. Keskellä on Kristus monogrammi ja alinna orjantappurakruunun ympäröimä ehtoollismalja.

 

   

 Lasimaalaukset: Ilmari Heinonen

 

Alttaritauluehdotus I  Antti Salmenlinna 

 

 Alttaritauluehdotus II  Ilmari Heinonen   

 

 Alttaritauluehdotus III Frans Viktor (Vihtori) Aarnio 

 

                                                                                                                   ***

     

                                                                                                  

Kirkkoarkkitehti Josef Stenbäckin kaksi pohjapiirustusta kirkon permannosta ja lehtereistä vuodelta 1904. Saarnatuoli oli alun perin ajateltu sakastin oven viereen alttarin vasemmalle puolelle, urkujen koneisto sakastin päällä olevaan aitioon ja soittopöytä pilarin toiselle puolelle lehterin osalle.

       

 

Piirustuksia muutettiin siten, että urut sijoitettiin takalehterille ja saarnatuoli alttarin oikealle puolelle.  

 

                                                                                                        ***

    Mannerveden meren puoleiselle hautausmaan kiviaidalle on istutettu pieniä kuusipuun taimia. Taustalla näkyy Sydänkari.

    

Hautausmaan vanhin osa on kirkon eteläpuolella. Sitä on laajennettu etelään päin vuosina 1868, 1872, 1926 ja 1999 sekä länteen päin vuosina 1908, 1942, 1939 ja 2001. Vanhin kivimuuri, jonka päälläon säleaita ja portteina puuveräjät etelässä, lännessä ja idässä, rakennettiin vuonna 1811. Vuodelta 1846 on maininta eteläportin puukatoksesta. Kirkon hautausmaan aita otettiin erityisen huomion kohteeksi 1900-luvun alussa. Kirkonkokous oli aikaisemmin päättänyt, että aitaurakka annetaan paikkakunnan miesten tehtäväksi. Lokakuussa vuonna 1911 pidetyssä urakkahuutokaupassa oli seuraavat ehdot: ”Kiviaita perustetaan ainoastaan turpeen poistamisella, mutta veräjien patsaat perustetaan 80 senttiä syvälle maan pinnasta. Aidan tulee olla suora ja piirustuksen mukaan kalteva, kivien sauman makauspinta vaaditaan 25 senttiä, sauman avaruus korkeintaan 5 senttiä, kiiloja saa olla sisimmässä, aidan sisään käytettäviä vähempiä kiviä ei saa jättä riippumaan kivien väliin joten ne tulevat ponnistamaan sivuja ylöspäin. Aidan yläpinta on mahdollisesti tasattava että turpeet voivat sopia aidan päälle.” Lokakuussa 1911 pidetyssä huutokaupassa aidan tekoa jaettiinkin useampaan osaan. Urakat menivät rohdaislaiselle Wiktor Nymanille, laitilalaiselle Juho Haloselle, ylikyläläisille H. Wallenströmille ja Otto Laivoselle.

Vuoden 1947 hautausmaan kartan suunnitteli osaksi uudestaan helsinkiläinen Veikko Larkas sankarihauta-aluetta varten. Puhtaaksi kartan on piirtänyt pyhärantalainen agrologi Aarne Laivo. Kartassa ylhäällä oikealla näkyvä punainen rakennus on kirkon puuhuone ja kuvan alareunassa toinen punainen rakennus on ruumishuone. Kuvan keskellä hautausmaan lohkossa n:o 17 on vihreä neliön muotoinen viheralue jossa sijaitsi entinen aitta.

Hautausmaan alueelle ensimmäiset Sähkövalopylväät asennettiin suunnitelmien mukaisesti vuonna 1985. Valopylväitä asennettiin 17 isompaa ja kahdeksan pienempää pistorasioineen käytävien reunoille. Kaapeliojat kaivettiiin käsin noin 600 metrin osuudelta. Hautausmaa oli jaettu kolmeen erilliseen valaistusyksikköön. Valaistustyön suoritti Laitilan Sähkö Oy.

                                                                                                                   ***

Valokuvat ovat Polttilan kylän veljesten Frans, Toivo ja Yrjö Saineen sankarihautaustilaisuuksista vv.1940-1941.

  

                                                                                                                  ***

Sankarihauta-alue on kunnostettu Terttu Viisolan johdolla vuonna 1947. Alkuperäiset sotilaiden nimilaatat olivat valkoisia marmorilaattoja, jotka myöhemmin vaihdettiin graniittisiin laattoihin, valkoinen marmori oli likaantunut ja tummunut vuosien saatossa.

Kaatuneitten muistotoimikunnan palveluksessa ollut taiteilija Yrjö Rosola (ent. Rosvall s.27.11.1904, k.2.2.1989) laati sankaripatsaan piirustukset. Patsaan on valmistanut N.K. Reunasen omistama Rauman Hautakivihiomo vuonna 1947. Patsaan alustaksi otettiin puretun puukirkon pääoven liuskakiviporras (toisen vanhan kirkon oven porrastasanne on nykyisen ruumishuoneen edessä, johon on hakattu vuosiluku 1875). Tähän lähes kahden metrin korkuiseen kiveen on kaiverrettu kuudenkymmenenneljän sankarivainajan nimet.

Sankarihaudat vuonna 2022. Sankarihautojen hoito siirtyi seurakunnan vastuulle 3.12.1967.

                                                                                                       ***

Entinen hirsirunkoinen, laudoitettu ruumishuone korkealla kivijalalla sijaitsi samalla paikalla kuin nykyinenkin. Tämä rakennus oli rakennettu mahdollisesti uuden kiviaidan rakentamisen aikana vuonna 1911 tai 1912, koska jo 1927 todettiin ruumishuoneen katon olevan korjauksen ja seinien maalauksen tarpeessa. Rakennus on purettu vuonna 1968. Valokuva on 1960-luvulta, Esa Urhonen.

Hautausmaan uusi nykyinen ruumishuone on rakennettu turkulaisen arkkitehti Helena Marja Merikannon (s.26.12.1919 Turku-k. ) laatiman piirustusten mukaan viidelle vainajalle jäähdytyskoneineen. Pariovien eteen on rakennettu erillinen katos. Ruumishuone on otettu käyttöön 28.11.1969. Valokuva Ulla-Maija Sjöroos os.Nurmi.

 

 Ruuumishuoneen edessä oleva ruumiskärryluiska on entisen puukirkon toinen porrastasanne johon on kaiverrettu vuosiluku 1875.

    

Maisemavalokuva kirkonmäeltä on 1930-luvulta.

 

Entinen ruumishuone on kuvassa vasemmalla kirkon alapuolella valkoiseksi maalattuna rakennuksena 1950-luvulla.

 

                                                                                                 ***

Helsinkiläisen arkkitehti Bey Hengtin (s.23.2.1925 Helsinki, k.28.2.2019 Espoo) karttapiirros Pyhärannan hautausmaa-alueesta v.2000. Hautausmaan uudisosa vihittiin käyttöön 19.8.2001.                                                                                                      

 

                                                                                                           ***

Kuvassa oikealla erottuvat vanhat kivistä kasatut veneiden valkamat. Kirkon katolla näkyvät kolme savupiippua muistuttavat kuvausajan puulämmityksestä. Valokuva on kirkkorannasta 1930-luvulta.

                                                                                                                 ***

Kalastajia aamulla kirkkorannan venevalkamien (eteläisellä) puolella veneineen ja verkkoineen runsaan kalasaaliin kera. Valokuva kirkkorannasta 1930-luvulta.

 

                                                                                                                 ***

Seurakunnan punainen venetarvikevaja ja merenpuoleinen portti hautausmaalle. Valokuva on otettu kirkon ympäristöstä Sydänkarin suunnasta 1930-luvun lopulla.

       

                                                                                                           ***

Valokuvakortti, jossa näkyy kirkon ympärillä oleva hautausmaa, ruumishuone ja portti Ristentien suuntaan. Kirkon rantaan on kerätty parruja odottamaan laivaan lastausta. Kylän keskustassa näkyy Kallion liiketalo. Ei kunnantaloa eikä Säästöpankin/Mattilanpuiston kiinteistöä. Kuva vuodelta 1950.

                                                                                                                  ***

Kirkon läntisen portin edusta mantereen puolelta oli avointa peltoa ja laidunmaata vielä 1940-luvun alussa. Edessä on kanttori Henrik Wilénin rakennuttama talo ja ulkorakennus pälkkiaitoineen sekä kanttori Viktor Leivon talon yläkulma vasemmassa laidassa.  

                                                                                                                ***

Seurakunnan ensimmäinen seurakuntatalo saatiin lahjoituksena Rohdaisten kylästä koulua vastapäätä. Entinen Lauri Mäkisen talo muokattiin seurakuntataloksi huoneitten osalta ja otettiin käyttöön 15.1.1939. Kolmenkymmenenyhdeksän vuoden jälkeen talo myytiin ja rakennettiin uusi seurakuntatalo kirkon välittömään läheisyyteen.

 

Maakauppojen myötä toinen seurakuntatalo rakennettiin entisen Astan talon pihapiiriin joka vihittiin käyttöön 17.12.1978. Talon on suunnittellut arkkitehti Reijo Kunnas (s.1937).

"Kaik elävä virallas, lukkar ja kuko isol kirallas."

Mustavalkoiset kuvat ovat kopioita Museoviraston kuvista (Heimo Rinne ja Josef Stenbäck)/ Pyhärannan seurakunnan, Pyhämaan-Pyhärannan 300-vuotisvaiheita -kirjasta, Suomen kirkot/Vehmaan rovastikunta -kirjasta ja vanhoista Pyhärannasta otetuista valokuvista. Kanttori Kari Kesäläinen on värittänyt kuvat MyHeritage -esittelyssä olevalla väritysohjelmalla helmikuussa 2022.